Tajusinpa tuossa juuri, että kokkailen hernekeittoa tasan tarkkaan kerran vuodessa. Viime vuoden laskiaisena tein edellisen satsin, ja eilen sitten taas vuoden tauon jälkeen. Tämä harvakseltaan tapahtuva inspiroituminen on sikäli outoa, että hernesoppa on mielestäni erittäin toimivaa arkiruokaa; helppoa, edullista ja hyvääkin - nyt kun siis olen viime vuosina vihdoin päässyt pinttyneen hernerokkatraumani yli. Nykyisinhän me ollaan hernesopan kanssa ihan hyvissä väleissä, mutta asian laita ei suinkaan ole aina ollut näin. Syyttävä sormeni osoittaa jostain syystä kouluruokailua kohti, mutta ei siitä nyt tässä yhteydessä sen enempää.. Soppaan sujahti tällä kertaa soijarouheen lisäksi porkkanan- ja sellerinjämät, mutta myös muut juurekset sopivat keiton rikastuttamiseen. Pitkän tauon jälkeen keitto kieltämättä maittoi - vaikkakin siitä huolimatta pahoin pelkään, että seuraavaa kohtaamistamme saa taas odotella vuoden päivät ;)

500 g kuivattuja herneitä
n. 3 l vettä
kasvisliemikuutioita
1 sipuli
2 porkkanaa
pala juuriselleriä
2 dl soijarouhetta
jauhelihamaustetta, paprikajauhetta
suolaa, pippuria, meiramia

Huuhtele herneet ja laita ne likoamaan yön yli noin kolmeen litraan vettä. Kun herneet ovat lionneet, siirrä kattila liedelle ja kiehauta. Heitä halutessasi sekaan jokunen kasvisliemikuutio. Keitä herneitä liotusvedessä noin tunnin ajan. Lisää sitten silputtu sipuli joukkoon ja jatka keittämistä vielä noin puolen tunnin ajan. Lisää pilkotut porkkanat ja juuriselleri sekaan ja jatka keittämistä vielä puoli tuntia, kunnes juurekset ovat kypsiä. Lisäile vettä tarpeen mukaan.

Kuumenna sillä välin loraus öljyä pannulla ja paista siinä jauhelihamaustetta ja paprikajauhetta hetki. Lisää pannulle soijarouhe sekä sen verran vettä, että soijarouhe kostuu kauttaaltaan. Paistele rouhetta hiljalleen lisäillen välillä vettä ja mausteita. Jatka näin, kunnes soijarouhe ei enää ime vettä itseensä. Lisää soijarouhe kattilaan keittämisen loppuvaiheessa. Mausta. Keitto saa siis poreilla hiljalleen hellalle yhteensä pari tuntia, eikä lisäaikakaan ainakaan pahitteeksi ole.