Meininki jatkuu samana, vaikka paikka vaihtuu. Noin puolet postauksista on jo siirretty uuteen kotiin, ja lähipäivinä sinne ilmestyvät muutkin vanhat postaukset. Tämä vuodatuksen blogi jää tänne paikoilleen, mutta uusia postauksia ei tänne enää tule.
Haa, kurpitsa. Meistä taisi tulla kavereita viikonloppuna :) Jo pitkään on suunnitelmissani ollut tehdä jotain kurpitsasta - vihdoin ja viimein, sillä en ollut koskaan aiemmin kokannut tuosta veikeästä oranssista molluskasta yhtikäs mitään. Kun näin kaupassa juuri sopivan kokoisia, ei liian isoja kurpitsoja, huomasin tilaisuuteni tulleen. Tuntui turvallisimmalta aloittaa kurpitsan kanssa kaveeraus ruoalla, josta harvemmin saa pahaa, eli risotolla. Resepti tähän ruokaan löytyi Gummeruksen opuksesta nimeltään 200 Italian herkkua alkupaloista jälkiruokiin. Chili ja salvia olivat hauska vastapaino makeahkolle kurpitsalle, ja koko setti vei kyllä kielen mennessään. Suosittelen eritoten lisukkeeksi esim. kalalle tai kanalle, vaikka kyllä tämä yksinäänkin nälän vei mennessään ja herätti tyytyväistä muminaa ruokapöydässä.
Pienestäkin kurpitsasta tähän ruokaan sai uppoamaan vain noin puolet. Loppukurpitsasta valmistuikin tänään kurpitsakeittoa Elinan ohjeella.
(4 annosta)
1 sipuli 2 valkosipulinkynttä 1 tuore chili 400 g kurpitsaa 3 dl risottoriisiä n. 10 dl kasvis- tai kanalientä 2 rkl tuoretta salviaa 50 g voita 100 g parmesania
Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulit. Kuullota sipulisilppua öljyssä. Lisää silputtu chili ja kypsennä minuutti koko ajan hämmentäen. Lisää joukkoon kurpitsakuutiot ja freesaa viitisen minuuttia.
Kumoa pannuun riisit ja sekoittele, kunnes riisi alkaa muuttua läpikuultavaksi. Lisää sitten pannulle pari desiä kuumaa kasvislientä. Sekoittele. Lisää lientä pikkuhiljaa kerrallaan, kun edellinen nestelisäys on imeytynyt riisiin. Jatka liemen lisäämistä, kunnes riisi on pehmeää ja kermaista ja kurpitsa alkaa hajota. Lisää lopuksi silputtu salvia, voi ja parmesaanijuusto. Mausta mustapippurilla ja halutessasi suolalla.
Inspiroidun jälkiruokien ja muiden makeiden juttujen tekoon niin harvoin, että ihan melkein hävettää. Kun DanSukkermuisti minua tällä viikolla sangen sokeripitoisella paketilla, päätin, että viikonloppuna kokkaillaan kerrankin ajan kanssa ja vähän pidemmän kaavan mukaan. Ehkäpä tästä lähtien blogin jälkkäriosastokin saa vähän aiempaa enemmän sisältöä!
Saamistani Reilun kaupan sokereista huomioni kiinnittyi ensimmäisenä ruokosokerisiirappiin, joka oli minulle ihan uusi tuttavuus. Sitä oli pakko päästä testaamaan hetimiten, ja näinpä valmistui tänään seuraavanlainen supersimppeli hedelmäjälkkäri paketin mukana tulleen ohjeen mukaan. Hyvää tuli, vaikkakin lähikaupan valikoimasta uupuivat persikat (korvattiin tölkkitavaralla) ja cantaloupemeloni (jätettiin pois).
(3-4 annosta)
1 iso banaani 1 päärynä 1 persikka 1/2 mango 1/2 ananas 1/4 cantaloupemelonia n. 0,5 dl Dansukker Cane Syrup -ruokosokerisiirappia
Kuori ja paloittele kypsät hedelmät reiluiksi suupaloiksi ja laita ne reunalliseen uuninkestävään vuokaan. Kaada joukkoon reilusti ruokosokerisiirappia. Peitä foliolla ja kuumenna 200-asteisessa uunissa 20–30 minuuttia, kunnes hedelmät ovat kuumia. Tarjoa lisänä vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa.
Syksyn ruokasuosikit ovat väistämättä joka vuosi tätä samaa linjaa: lämmittäviä keittoja ja lohduttavia pata- ja uuniruokia. Ne vaan toimivat tähän aikaan vuodesta! Muun muassa tämä superlämpöisä kerma-juustopläjäys on takuuvarmaa syyskamaa. Voi kunpa vielä kamerani olisi onnistunut tallentamaan ruoan hienouden, mutta kun ei niin ei.. Pliisusta kuvasta huolimatta nämä ruukkuruoat, joissa siis kerman ja juuston sekaan voi upottaa melkein mitä vain vapaavalintaisia elementtejä, ovat ehdottomasti kokeilemisen arvoisia asioita. Tällä kertaa ruukun syvyyksiin jemmattiin kylmäsavulohta, sieniä ja pinaattia.
1 sipuli 2 valkosipulinkynttä 200 g tuoreita herkkusieniä 2 rkl vehnäjauhoja 2 dl kuohukermaa 1/2 pss pakastepinaattia n. 1-2 dl vettä mustapippuria 150 g kylmäsavulohta mozzarellaraastetta
Silppua sipulit ja valkosipulinkynnet. Paloittele sienet. Freesaa sipuleita ja valkosipuleita pannulla öljyssä ja lisää sitten joukkoon sienet. Anna niiden ottaa väriä itseensä. Lisää vehnäjauhot ja sekoita huolellisesti. Kaada joukkoon kerma, pakastepinaatti ja osa vedestä. Lisää vettä tarpeen mukaan ja keittele hiljalleen. Mausta mustapippurilla. Lisää lopuksi joukkoon paloiteltu kylmäsavulohi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.
Jaa kastike tasaisesti uuninkestäviin astioihin (tästä riittää 3-4 pieneen ruukkuun). Ripottele päälle juustoraaste ja gratinoi 225-asteisessa uunissa kunnes pinta on saanut hieman väriä. Tarjoa esim. riisin kanssa.
Ennen kuin syksy tästä nyt vallan talveksi taipuu, olisi syytä postata tämä syyssoppa. Jos joku vielä miettii, mihin tunkisi osan omenapuun antimista, niin tässä olisi yksi vaihtoehto. Itse tein tätä soppaa silloin, kun koetin päästä eroon meille lahjoitetuista ompuista - niitä oli nimittäin paljon. Resepti on Ruokatorstaista repäisty, ja minä taisin viskata sekaan useampiakin pikkuomppuja.. Tässä kuitenkin resepti alkuperäismuodossaan.
2 isoa, hapanta omenaa 1 keltainen paprika 1 sipuli 1 tl currya öljyä 6 dl vettä 1 kasvisliemikuutio (tai fondia) 2 dl ruokakermaa 1 ps (150 g) sinihomejuustomurua 2 rkl vehnäjauhoja noin 1/2 dl kylmää vettä (suolaa) mustapippuria
Tarjoiluun: krutonkeja
Poista paprikasta siemenet ja kuutioi paprika. Hienonna sipuli. Kuori omenat ja poista siemenkodat. Kuutioi omenat.
Kuumenna öljyä kattilassa ja lisää ainekset sekä curry kattilaan. Paista sekoitellen vähän aikaa ja lisää sitten vesi. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää liemikuutio. Anna keiton kiehua hiljalleen noin 15 minuuttia.
Lisää ruokakerma ja juusto ja kuumenna sekoittaen, kunnes juusto on sulanut keittoon. Sekoita vehnäjauhot puoleen desiin kylmää vettä ja kaada ohuena nauhana keittoon samalla sekoittaen. Anna keiton kiehua, kunnes se sakenee.
Soseuta keitto ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa. Rouhi keittoon mustapippuria.
Hiphei vaan ja pahoittelut täysin spontaanista blogitauosta! Kävi niin, että syyskuusta tuli maailmankaikkeuden kiireisiin, ja blogi joutui siinä sivussa sitten ihan hunningolle. Pahoittelut myös kaikista vastaamattomista kommenteista, joita viime viikkoina on tullut - olen nyt parhaani mukaan koettanut korjata asiaa. Kiireet ovat joka tapauksessa nyt helpottaneet, ja jospa tämän bloginkin saisi tässä samalla takaisin raiteilleen. Koko blogi itse asiassa kaipaa Suuria Muutoksia, en vain ihan tiedä, koska minulla olisi aikaa paneutua asiaan syvemmin... Mutta koitan nyt heitellä eetteriin jotain reseptejä, joita on viime aikoina tullut kokeiltua.
Näinä superkiireisinä aikoina pöperöä on pitänyt saada pöytään vielä normaaliakin helpommin ja mutkattomammin Jostain syystä tämä on tarkoittanut sitä, että taloudessamme on syöty tofua ja nuudelia vähintään kerran viikossa. En tiedä mikä siinäkin on, että aina kun aivot lyö tyhjää ja on saatava kohtalaisen terveellistä ja yksinkertaista pikaruokaa, lähestulkoon aina tulee tehtyä tofuwokkia. Tässäpä siis kaksi esimerkkiä niistä monista nuudelihässäköistä, joita on viime viikkoina tullut väännettyä.
Ensimmäinen resepti on peräisin opuksesta nimeltään Liu Xiang - kiinalaista ruokaa suomalaisessa keittiössä. Itse en opukseen ole liiemmin ehtinyt perehtyä, mutta onneksi poikaystävä on sieltä reseptiikkaa bongaillut ja toteuttanutkin. Alkuperäisohjeessa on pelkkää kiinankaalia ja valkosipulia, mutta koska me halusimme ruokaisaa ruokaa, meidän annoksissa mukana oli myös tofua ja nuudelia. Toinen resepti on taas ihan tavallinen tofu-kasviswokki, jota on piristetty thaibasilikatahnalla ja currynuudeleilla. Tämä nyt tosiaan on vähän tällainen cooking for dummies -henkinen postaus, mutta jostain tämä blogipaluu on aloitettava... Vähän haasteellisempia ruokia luvassa taas sitten, kun olen sellaisia tehnyt :)
Tofua ja kiinankaalia
250 g tofua soijakastiketta 300 g kiinankaalia 3 valkosipulinkynttä
Paloittele tofu. Paista palat pannulla öljyssä lisäten joukkoon soijakastiketta. Anna tofupalojen ottaa hieman väriä itseensä ja siirrä ne sitten pois pannulta.
Paloittele kiinankaali. Huuhdo ja valuta vähän, mutta älä liian kuivaksi. Kuumenna 3 rkl öljyä pannussa ja mausta se valkosipulilla. Lisää kiinankaali ja paista sekoittaen 2 minuuttia. Lisää suola ja sekoita. Yhdistä tofu ja kiinankaali keskenään ja tarjoa seesamiöljyllä maustettujen nuudelien kanssa.
Paistetut currynuudelit ja thaibasilikalla maustettu wokki
250 g tofua soijakastiketta chilihiutaleita 1 tl thaibasilikatahnaa 1 sipuli 1 porkkana 1 punainen paprika 1/2 tlk bambunversoja
nuudeleita kahden hengen tarpeisiin curryjauhetta seesamiöljyä
Paloittele tofu, sipuli, porkkana ja paprika. Sekoita soijakastikkeen joukkoon chilihiutaleita. Kierittele tofupalat kauttaaltaan soijakastikkeessa ja anna marinoitua hetki. Kaada tofut marinadeineen pannulle ja paistele sekoittaen. Lisää sekaan thaibasilikatahna ja sekoita huolellisesti.Lisää sitten joukkoon paprikat, porkkanat ja bambunversot. Lisää soijakastiketta tarpeen mukaan niin, että kasviksetkin imevät sitä itseensä. Wokkaa kasviksia, kunnes porkkanat alkavat pehmetä.
Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Kuumenna loraus öljyä pannulla ja paista siinä nuudelit lisäten sekaan currya ja seesamiöljyä. Tarjoa wokattujen kasvisten ja tofun kanssa.
Eilinen ei todellakaan ollut parhaita päiviäni, ainakaan kyökin puolella. Huomasin vasta tarttuessani kauhan varteen, ettei meiltä suinkaan löytynyt sellaisia perusraaka-aineita kuin oliiviöljy, sitruunamehu ja parmesaani. Tai no, jälkimmäistä olisi kyllä ollut, mutta se olikin kasvattanut itseensä homekerroksen sitten viime näkemän. Näinpä jäi sitten pastasta kaksi olennaista ainesosaa pois, ja soijaleikkeiden paneroinnissakin piti tyytyä ihan vain vehnä-korppujauhoseokseen. Kaikenlaisia muitakin pieniä vastoinkäymisiä koettiin ja muutama ärräpää taisi ilmoille kajahtaa, mutta lopussa kiitos näköjään seisoo: ihan hyvää ruokaa tästä nimittäin loppupeleissä sitten tuli.
Keitä soijaleikkeet pakkauksen ohjeen mukaan kasvisliemessä. Purista leikkeistä nesteet hyvin pois ja tee niiden kylkiin viillot. Täytä viillot mozzarellaviipaleilla. Sekoita lautasella keskenään vehnäjauhot ja korppujauhot. Pyörittele leikkeet jauhoseoksessa kauttaaltaan. Paista leikkeet molemmin puolin pannulla rasvassa.
Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuumenna loraus öljyä pannulla ja freesaa sipulit siinä. Heitä pannulle babypinaatti ja anna sen lyhistyä hieman kasaan. Sekoita joukkoon keitetty pasta sekä halkaistut kirsikkatomaatit. Sekoita pastan joukkoon oliiviöljyä ja mausta sitruunamehulla ja rouhitulla mustapippurilla.
Kyllä, taas keittoa. Tuli syksy, tuli hillitön soppahimo - niin se menee.
Mutta tosiaan, asun saman katon alla kovan luokan chilikäyttäjän kanssa. Näin ollen ei ollut ihme, että herra oli into piukeana Hesarin Ruokatorstain taannoisesta chiliaiheisesta artikkelista. Jo samana päivänä taisi liedellä porista kattilallinen chilillä ryyditettyä kanakeittoa Ruokatorstain reseptin mukaisesti. Ruokaisuuden takaamiseksi keittoon lisättiin myös nuudeleita ja vihreitä papuja. Chilivalinta kohdistui tällä kertaa Habaneroon, ja ihan rutkasti poltetta tässä kyllä oli - sopivan rajoissa kuitenkin ainakin omaan makuuni. Chililaji ja sen määrä kannattaa toki räätälöidä oman mielen mukaiseksi, ja kasvissyöjät vaihtavat tietenkin kanan vaikkapa tofuun. Hyvää tuli, vaikka tämä kuva nyt onkin ihan kammottavan ankea.
(4 annosta)
600 g broilerinfileetä 1 prk (400 g) kookosmaitoa 1 dl kookoskermaa 2 1/2 dl vahvaa kanalientä 5 cm:n pala tuoretta galangalia tai 4 tl säilöttyä galangaltahnaa 2 pientä chiliä (esimerkiksi Lemon Drop, Aji Cristal tai Habanero) (2 levyä nuudeleita) (100 g vihreitä pakastepapuja) 2 1/2 rkl kalakastiketta 1 tl fariinisokeria 1/2 dl silputtua tuoretta korianteria
Suikaloi kananliha.Pane kattilaan kookosmaito, -kerma, kanaliemi sekä kuorittu ja ohueksi viipaloitu galangal. Kuumenna liemi kiehuvaksi ja alenna lämpöä. Anna kiehua miedolla lämmöllä hiljalleen noin 10 minuuttia.
Lisää kattilaan broilerinliha ja hienoksi silputtu chili (käytä muovikäsineitä tulisia chilejä käsitellessäsi) ja keitä edelleen 6–8 minuuttia, kunnes liha on kypsää. Jos lisäät keittoon nuudeleita ja vihreitä papuja, lisää ne muutama minuutti ennen kuin liha on kypsää. Lisää kalakastike ja fariinisokeri ja sekoita hetken ajan. Viimeistele keitto korianterisilpulla ja tarjoa heti.
Viikonloppuna mieli teki taas jotain lämpöisää mukavuusruokaa. Jo pidemmän aikaa tarkoituksena on ollut tehdä soppaa paahdetuista paprikoista, ja kun Martina sattui Koskenlaskijalla ryyditettyä paprikakeittoa blogissaan esittelemään, aatosta ei päässyt enää pakoon. En voi olla alleviivaamatta liikaa, kuinka paljon fanitan paahdettuja kasviksia kaikissa muodoissaan - niillä saa ruokaan ihan uudenlaista särmää. Keiton kaveriksi kasasin tomaatti-mozzarellatoasteja, luottotavaraa nekin. Keitto oli maukasta, lämpöisää ja lohduttavaa, juuri sellaista mitä nyt kaipaakin!
Paahdettu paprikakeitto (4 annosta)
1 sipuli 2 valkosipulinkynttä 2 punaista paprikaa 2 keltaista paprikaa 8 dl kasvislientä 200 g Koskenlaskijaa (voimakas)
Lohko sipuli, kuori valkosipulinkynnet ja paloittele paprika isohkoiksi lohkoiksi. Laita kasvikset 225-asteiseen uuniin paahtumaan leivinpaperin päälle (paprikat kuori ylöspäin). Paahda noin 25 minuuttia, kunnes paprikat alkavat tummua. Irrota paprikoista niiden kuoret. Kiehauta kasvisliemi kattilassa ja lisää sinne paahdetut kasvikset. Keittele viitisen minuuttia ja sulata Koskenlaskija palasina joukkoon. Ota kattila pois liedeltä ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Tarkista maku ja mausta tarpeen mukaan.
Mozzarellaleivät paahtoleipää punaista tai vihreää pestoa tomaattia mozzarellaa rouhittua mustapippuria rucolaa
Leivtä paahtoleivän päälle pesto. Asettele peston päälle tomaatti-ja mozzarellasiivuja ja rouhaise päälle mustapippuria. Laita rucola päällimmäiseksi ja laita paahtoleipäsiivu kanneksi. Paahda leipä voileipägrillissä.
Kun sääolosuhteet muuttuvat koleiksi ja kylmiksi ja taivaalta tihkuu märkää lälliä, alan automaattisesti hakeutua turvallisten lohturuokien äärelle. Tekee mieli lelliä itseään sellaisilla asioilla, joista pitää. Niinpä olen viime aikoina alkanut heitellä patoihin ja pannuihin kaikenlaisia lemppariasioita. Tässä ruoassa ne olivat tofu, kookos, kaali ja pähkinät. Tämä on niitä reseptejä, joita tulee aniharvoin laitettua blogiin asti - nuudeli-kasvismössöä, juu, tosi innovatiivista... Fakta kuitenkin, on että 90 % laittamistani ruoista on juurikin näitä arjen nopeita ja mutkattomia tekeleitä, joten tässäpä tulee yksi meidän keittiön säännöllinen vakiovieras.
(4 annosta)
300 g tofua 1 sipuli 2 valkosipulinkynttä 1/2 varhaiskaali 2 porkkanaa 1 paprika 3 levyä nuudeleita 5 dl kookosmaitoa n. 2 dl cashewpähkinöitä rouhittuna punaista currytahnaa soijakastiketta rouhittua mustapippuria
Paloittele tofu ja paista palat pannulla öljyssä. Huljuta palojen päälle paistaessa soijakastiketta antamaan makua. Kun tofut ovat ottaneet hieman väriä itseensä, siirrä ne syrjään odottamaan.
Silppua sipuli ja valkosipuli. Suikaloi kaali, porkkanat ja paprika. Kuumenna pannulla loraus öljyä ja freesaa siinä valkosipuli ja sipuli. Lisää joukkoon kaali ja paistele sekoittaen. Kun kaali alkaa painua vähän kasaan, lisää pannulle myös porkkanat ja paprikat. Keitä tällä välin nuudelit kypsiksi. Kun kasvikset alkavat pehmetä, kaada pannulle kookosmaito. Lisää joukkoon punaista currytahnaa maun mukaan. Anna kiehua hiljalleen kymmenisen minuuttia. Sekoita lopuksi joukkoon keitetyt nuudelit, tofut ja cashewpähkinät. Mausta soijakastikkeella ja mustapippurilla.
Pahana tapanani on hamstrata tietokoneen kirjanmerkkeihin läjäpäin reseptejä, ja unohtaa ne sitten sinne pieneksi ikuisuudeksi. Voitte vain kuvitella, että kun seuraa useampaa kymmentä ruokablogia/muuta ruokasivustoa, se kirjanmerkkilista vaan kasvaa, kasvaa ja kasvaa... Niin paljon toinen toistaan mielenkiintoisempia reseptejä, ja vain yksi elämä aikaa tehdä kaikkea. Vaikeata on! :D Tänään pääsin harventamaan to do -listaani kuitenkin yhden ruoan verran. Minä löysin ohjeen Ihanista tomaateista, alunperin se on Olivia-lehdestä. Lähikaupalla ei ollut tarjota tiikeriravun pyrstöjä, joten minä käytin niiden korvikkeena pakastettuja jättikatkarapuja. Nämä curryruokien epämääräisen ruskeat ulkomuodot eivät kyllä liiemmin silmää hivele, mutta maku toimii lähes poikkeuksetta aina - niin tälläkin kertaa.
Kuori ja pilko sipuli, valkosipulit ja inkivääri. Pilko myös chilit. Kuullota kaikkia miedolla lämmöllä wokkipannussa öljyssä viitisen minuuttia, kunnes sipuli on pehmennyt.Lisää sekaan mausteet ja tomaattipyree. Sekoittele ja paista viitisen minuuttia.
Pilko samalla tomaatit puolikkaiksi, purista ylimääräiset nesteet pois kuin sitruunasta, ja pilko sitten puolikkaat pieniksi. Kun toimit näin, ruuasta ei tule vetistä. Lisää tomaattikuutiot pannuun ja paista muutama minuutti, kunnes seos kiehahtaa. Mausta yhdellä-kahdella teelusikallisella suolaa ja sokeria.Lisää sekaan kookoskerma. Anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla 20-25 minuuttia välillä sekoitellen. Jos ruoka näyttää vielä liian vetiseltä, keitä pidempään.
Lisää joukkoon sulatetut ja kuoritut tiikeriravunpyrstöt tai jättikatkaravut ja kypsennä vielä 5-8 minuuttia. Revi sekaan tuoretta korianteria ja tarjoile.
Syksy painaa jo ankarasti päälle, mutta vielä voi hetkeksi uppoutua kesämuisteloihin. Tyhjentelin kamerasta sinne kerääntyneitä kuvia, ja haikea olohan tässä syksyn kynnyksellä ihan tulee! Ruoka-aiheista materiaalia löytyi niukasti, mutta tällainen kesäinen pikkusuolainen sinne oli ainakin tallentunut. Resepti on peräisin Voisilmäpelistä, ja sitä on orjallisesti noudatettu. Meillä syötiin näitä iltapalaksi sellaisenaan, mutta väittäisin, että nämä toimivat huomattavasti paremmin lisukkeena, vaikka kanan tai kalan kaverina.
1 kokonainen kesäkurpitsa n. 6 kirsikkatomaattia 1 iso valkosipulinkynsi oliiviöljyä suolaa mustapippuria kuivattua tai tuoretta timjamia kuivattua tai tuoretta basilikaa 50 g mozzarellajuustoa
Halkaise kesäkurpitsa pituussuunnassa kahtia. Kaavi lusikalla hieman siemeniä pois. Halkaise kirsikkatomaatit ja leikkaa valkosipuli ohuiksi siivuiksi. Sipaise kurpitsoille, tomaateille ja valkosipuleille oliiviöljyä ja mausta suolalla, rouhitulla mustapippurilla, timjamilla ja basilikalla. Jos käytät tuoretta basilikaa, sitä ei kannata lisätä vielä vaan säästää lopuksi.
Paista kasviksia 220-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Kuutioi sillä välin mozzarella. Ota kesäkurpitsat pois uunista, lisää mozzarella ja laita takaisin uuniin n. 5 minuutiksi niin että juusto sulaa ja hieman ruskistuu. Jos haluat juustosta kauniin ruskeaa, laita kesäkurpitsat hetkeksi uunin ylätasolle grillivastuksen alle.
...tai oikeastaan purjo-peruna-maa-artisokkakeitto, mutta ei tuollaista sanahirvitystä ihan viitsi käyttää. Mutta tosiaan, saanko esitellä uuden ystäväni; maa-artisokan! Tämä oli rakkautta ihan kertaheitolla, sillä maa-artisokka tuli kyllä nyt keittiöömme jäädäkseen. Ihmetyttää vain, mikä tämän juureksen kokeilemisessa näinkin kauan kesti? Joka tapauksessa tämä oli naminamisoppaa, resepti löytyi täältä.
(4 annosta)
1 iso purjo 500 g jauhoista perunaa 500 g maa-artisokkaa 1,5 l kasvislientä suolaa, valkopippuria timjamia 2 dl ruokakermaa muskottipähkinää Kuori ja lohko perunat ja maa-artisokat. Halkaise ja huuhdo purjo. Mittaa neste kattilaan ja kiehauta. Keitä kasviksia puolisen tuntia, kunnes ne ovat pehmeitä. Soseuta keitto sauvasekoittimella, lisää kerma ja mausteet.
Ääh, juuri kun pääsin takaisin lieden ääreen ja sain ruokaintoilun uuteen nousuun, tielle tuli taas erinäiset kiireet. Ruokaa on tullut tehtyä kyllä vaikka millä mitalla, reseptien päivitys blogiin vaan taas vähän kestää. Aloitetaan reseptisuman purkaminen nyt kuitenkin tästä.
Niin, olen viime aikoina ollut kovin, kovin kyllästynyt soijarouheeseen. Se ei sinänsä ole mikään ihme, sillä viimeisten 13 vuoden ajan sitä on tullut puputettua vähän joka välissä, ehkä jopa jokseenkin liikaa. Niinpä muutama kuukausi sitten, kun edellinen soijarouhepussi tyhjeni, en ostanut tilalle enää uutta. Pari viikkoa sitten rouhetta tarttui kaupasta kuitenkin mukaani, ja tällä kertaa siitä piti keksiä jotain uutta. Jääkaapin jämäpaloista ja fiilispohjalta syntyikin varsin maukasta apetta - joko tauko teki hyvää, tai sitten soijarouheen upottaminen juustoon teki tehtävänsä ;)
Ruoka on tosiaan kursittu kasaan jää- ja kuivakaapin rippeistä, joten ruokaa tuli vain pienen uunivuoallisen verran. Jos haluat tehdä tätä ns. normaalikokoisen uunivuoan verran, tuplaa ainesmäärät.
(2-3 annosta)
1/2 sipuli 1 valkosipulinkynsi 0,75 dl soijarouhetta jauhelihamaustetta, paprikajauhetta 250 g paseerattua tomaattia 1 rkl tomaattipyrettä vettä kuivattuja yrttejä 150 g spagettia 1/3 rs kirsikkatomaatteja kourallinen rucolaa 50 g fetajuustoa päälle parmesan- ja mozzarellaraastetta
Silppua sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuumenna loraus öljyä pannulla ja paista siinä mausteita hetki; esim. jauhelihamaustetta ja paprikaa, millä nyt haluatkaan soijarouheen maustaa. Kippaa sipulit pannulle ja kuullota kevyesti. Lisää sitten joukkoon kuiva soijarouhe sekä sen verran vettä, että soijarouhe kostuu. Paistele hiljalleen lisäillen mausteita ja vettä tarpeen mukaan. Jatka näin, kunnes soijarouhe ei enää näytä imevän vettä itseensä. Kaada pannulle paseerattu tomaatti ja tomaattipyre. Lisäile mausteita maun mukaan. Anna kastikkeen porista hiljalleen noin 15 minuutin ajan. Lisäile vettä tarpeen mukaan - kastike saa jäädä melko löysäksi.
Keitä spagetit kypsiksi sillä välin kun teet kastiketta. Voitele uunivuoka ja kaada sinne keitetyt spagetit, soijarouhekastike, halkaistut kirsikkatomaatit, rucola sekä murusteltu feta. Sekoita ainekset huolellisesti keskenään. Ripottele päälle parmesan- ja mozzarellaraastetta ja laita 200-aseteiseen uuniin siksi aikaa, kunnes juusto sulaa.
Mikäli olisin pakotettu valitsemaan yhden ruoan, jota söisin koko loppuelämäni ajan, taisto käytäisiin epäilemättä sushin ja kylmäsavulohipastan välillä. Siinä on nimittäin kaksi ruokaa, joiden maittavuuteen ei pure ajan hammas tai holtiton ylikäyttö. Ikilemppareitakin on silti välillä hyvä päivittää ja varioida, ja niinpä saikin kylmäsavulohipasta kyytiinsä tällä kertaa mozzarellaa ja rucolaakin. Järjettömän hyvää taas ja valmista alta aikayksikön!
7 kerää nauhapastaa 1 kesäpunasipuli varsineen 150 g kylmäsavulohta 1 prk ruokakermaa 100 g mozzarellaraastetta sitruunamehua rouhittua mustapippuria kourallinen rucolaa
Laita pasta kiehumaan sillä välin kun valmistat kastikkeen. Pilko sipuli ja kylmäsavulohi. Kuullota sipuli pannulla öljyssä ja lisää sitten pannulle lohi ja kerma. Anna kiehahtaa kasaan muutama minuutti. Lisää keitetyt pastat joukkoon ja sekoita. Kippaa joukkoon myös mozzarellaraaste ja anna juuston sulaa. Mausta sitruunamehulla ja mustapippurilla. Sekoita lopuksi joukkoon rucolaa ja sekoita hyvin.
Päätin viime viikolla, että kesä on ainakin siinä mielessä ohi, että nyt loppui kesäherkuttelu ja eritoten jatkuva jäätelön syönti! Takaisin ruotuun siis koetetaan palailla pikkuhiljaa, ja mikäs sen oivallisempaa ruotuunpaluuruokaa kuin sosekeitto. Ei ole harmainta hajuakaan, monesko kymmenes julkaisemani linssikeittoresepti tämä mahtaa olla, mutta menköön nyt taas yksi variaatio. Inspiraatio tähän soppaan lähti MeNaisissa julkaistusta reseptistä, jota muuntelin hieman ja pistin koko homman soseeksi.
Hienonna sipulit ja paloittele porkkanat ja paprika. Kuullota ne pehmeiksi rasvatilkassa kattilan pohjalla. Kaada kattilaan kasvisliemi, kookosmaito, linssit ja currytahna. Anna porista kannen alla n. 10 minuuttia, kunnes linssit ovat pehmeitä. Nosta kattila liedeltä ja aja keitto sileäksi sauvasekoittimella. Nosta kattila takaisin liedelle, anna kiehahtaa ja mausta juustokuminalla, mustapippurilla ja sitruunamehulla. Lisää tarvittaessa suolaa.
Monet alkavat taas palailla lomalta takaisin sorvin ääreen, joten tässäpä yksi kerrassaan oivallinen lounaseväsvinkki. Täyttävää, muttei liian tuhtia - ja bonuksena päälle vieläpä hyvääkin. Jopa kanssaeläjä, joka ei jostain ihmeellisestä syystä normaalisti pidä couscous-ruoista, lämpesi tälle. Toimii myös hellepäivän ruokana ja täyttävänä iltapalana, tätä kun olen sattumoisin tehnyt jo muutamaan otteeseen viime viikkoina.
Kesä se meinaa taas mennä menojaan, eikä täällä ole toistaiseksi näkynyt vielä ainuttakaan grillausvinkkiä. Asiaan tulee muutos nyt, vaikkei reseptiikka kovin maailmoja mullistavaa tällä haavaa olekaan. Pääsen itse asiassa kesän aikana grillaamaan aina vain muutamia kertoja, joten mitään älyttömän innovatiivista ei tule oikein koskaan tehtyä - muutamat perusjutut jos saan napaani vetää, olen tyytyväinen :) Tässä siis muutama kuva kesän varrelta fiilistelymielessä.
Halloumi on edelleen yksi parhaista ruokajutuista ikinä, ja grillin kautta kiepautettuna toki entistä herkumpi. Tässä halloumi on päässyt burgerin väliin, mukana menossa myös jääsalaattia, tomaattia, punasipulia ja tsatsikia.
Yllä olevasta kuvasta tulee ähky pelkästään katsomalla. Jättikatkarapuja lime-valkosipuli-inkiväärimarinadissa, tomaattia, herkkusieniä ja kesäkurpitsaa yrttimarinadissa, pestoraejuustolla täytettyjä tomaatteja, maissia, kokonaisia valkosipulinkynsiä, paistettua riisiä, patonkia ja tuorejuustoa.. Huuh ja puuh.
Pestoraejuustolla täytettyjen tomaattien ohje on Ruokamaailmasta. Ihan mukava kylmä lisuke grilliruoalle.
Miksiköhän ostin ja valmistin jättikatkarapuja ensimmäistä kertaa elämässäni vasta nyt? Pakasterapujen hinta ei ollut ollenkaan niin paha, ja nämä oli niiiin herkkua. Marinadissa oli öljyä, limen mehua & raastettua kuorta, valkosipulia, inkivääriä, chiliä ja mustapippuria. Nom nom.
Perussetti: kasvisvartaita, chilimarinoitua kanaa, tsatsikia, aurajuustolla täytettyjä herkkusieniä, kokonaisia valkosipulinkynsiä ja uusia perunoita.
Semmosta. Yksi on vain jäänyt puuttumaan kesän grillausrepertuaarista, ja se on tonnikalapihvi. Tietääkö kukaan, mitä niille kaupan pakastepihveille on oikein tapahtunut? Pirkalla niitä ennen oli, samaten jollain S-ryhmän merkillä. Vaan eipä ole näkynyt ei kuulunut, kun olen S- ja K-kauppojen pakastealtaita koittanut tonkia. Nyyhkis! Tuoreeseen tonnikalaan ei nimittäin liiemmin ole ollut varaa satsata tänä kesänä.
Oi siunattu sade! Tänään koitti monen viikon tauon jälkeen se päivä, kun meidänkin kaksiossa uskaltauduttiin taas lämmittämään uuni. Sisälämpötila kohosi helteiden aikaan niin trooppisiin lukemiin jo pelkästä lieden käytöstä, että uunin käyttöä välteltiin syystäkin. Mutta nyt kelpaa taas!
Tällä viikolla on sattunut myös monia hyviä juttuja, joiden kunniaksi viikonloppuna oli suorastaan pakko päästä rentoutumaan herkkuruoan äärelle. Päädyin tekemään tortillapizzoja kahdella eri täytteellä. Tortillapohjat ajavat oman asiansa erinomaisesti tässä kontekstissa, ainakin jos pitää allekirjoittaneen tavoin superohuista ja rapeista pohjista. Laiskuudellakin oli toki oma osuutensa asiaan; useamman työntäyteisen viikon päätteeksi teki nimittäin mieli luistaa edes jostakin, vakka sitten pizzapohjan teosta...
Täyte numero 1, eli kolmen juuston pestopizza: vihreää pestoa, fetaa, parmesania, mozzarellaa ja aurinkokuivattua tomaattia. Tämä oli tuhtia kamaa, hui sentään. Jotain olisi ehkä voinut jättää pois, tai vaihtaa vain öljyisen peston tavalliseen tomaattikastikkeeseen.
Täyte numero 2: tomaattikastiketta, paprikaa, fetaa, punasipulia, kirsikkatomaattia, mozzarellaa ja päälle rucolaa. Saattaa kuulostaa paljolta, mutta kun täytteitä laittaa vain ohuelti, lopputulos on aika hitsin hyvä.
Täytteet siis vain tortillalettujen päälle ja pizzaset 200-asteiseen uuniin ihan hetkeksi, niin että juusto sulaa.
Herkullista lauantain jatkoa! Minä palaan pizzojeni ja leffan ääreen :)
Hepskukkuu vaan ja pahoittelut hiljaiselosta! Syy tähän syvään blogihiljaisuuteen löytyy tällä hetkellä vallitsevista, kerrassaan käsittämättömistä sääolosuhteista. Väittäisin, ettei syöminen ole koskaan aiheuttanut näin suurta tuskaa kuin viime aikoina. Kun hiki virtaa jo pelkästä paikallaan istumisesta, syömistä ja eritoten ruoanlaittoa voi kutsua jo rankemman puoleiseksi urheiluksi. Viime aikoina olenkin syönyt henkeni pitimiksi lähinnä kaikkea, mikä ei vahingossakaan edellytä uunin tai lieden sytyttämistä; eli toisin sanoen salaattia, leipää, ja tietysti jäätelöä. Litratolkulla jäätelöä.
Näinpä ei siis tänne bloginkaan puolelle ole ollut liiemmin raportoitavaa. Mutta tänäänpäs kävin hamstraamassa ruokatarpeet huomisen grillailuja varten, ja osasin kerrankin olla kaukaa viisas: kasviksia nimittäin jää kuitenkin yli, joten osan niistä saikin näppärästi kipattua tämänpäiväisen pastan sekaan. Tarkoitus oli jatkaa blogitaukoilua vielä ensi kuulle, mutta kun tänään nyt kuitenkin sain riuhtaistua itseni tekemään ihan oikeaa ruokaa (ja vieläpä törkeän hyvää sellaista!) oli suorastaan pakko rientää laittamaan resepti tännekin. Tämä kesäinen pasta nimittäin suorastaan vaatii päästä julkaistuksi juurikin tähän aikaan vuodesta, eikä sitten syksyn räntäsadekeleillä. Toisekseen halusin muistuttaa, että nyt jos joskus kannattaa panostaa ruoanlaitossa tuoreisiin kasviksiin - halapoo nimittäin on. Ja hyvää!
Oikein aurinkoisia kesäpäiviä kaikille, jotka tämän nyt sattuvat lukemaan (villi veikkaukseni on, että juuri nyt ihmisillä on parempaakin tekemistä kuin hengata tietokoneella ;). Nauttikaa kesästä, niin minäkin teen - palaamme taas sitten, kun asiaa on.
Kesäpasta kahdelle
1 kesäsipuli 1/2 kesäkurpitsa 1/2 keltainen paprika 1/2 rs kirsikkatomaatteja 1 pkt Apetinan feta snackseja + niiden öljy aurinkokuivattuja tomaatteja kapriksia 1/2 ruukkua tuoretta basilikaa nauhapastaa kahden hengen tarpeisiin punaviinietikkaa rouhittua mustapippuria, (suolaa), Lämmintä Sisiliaa
Silppua sipuli varsineen, paloittele kesäkurpitsa ja paprika. Halkaise kirsikkatomaatit. Kuumenna pannulla liraus öljyä ja freesaa sipuli, kesäkurpitsa ja paprika siinä kevyesti. Lisää joukkoon keitetty pasta, tomaatit, fetakuutiot, silputut aurinkokuivatut tomaatit ja kaprikset. Silppua joukkoon tuore basilika. Kuumenna nopeasti ja lisää joukkoon fetojen öljymarinadia, punaviinietikkaa ja mausteita maun mukaan. Tarjoa heti.
