Lämpöinen, uunituore leipä on jotain, mitä minä en kertakaikkisesti pysty vastustamaan. Tuore leipä osuu ja uppoaa johonkin erityisen herkkään kohtaan, ja tästä minulla on eilisen jäljiltä muistona sangen epämieluisa leipä-ähkyn tuntuma vatsanpohjassa. Ehkä juuri tästä syystä en kovinkaan usein intoudu tekemään leipää kotonani: siinä ei ole järjen hiventäkään, jos pellillinen leipä häviää heti tuoreeltaan minun ja kanssaeläjän tyytyväisiiin masuihin. Nyt meiltä oli sattumoisin leipä kuitenkin loppu, ja koska kaapista löytyi niin jauhoa, hiivaa kuin muitakin tykötarpeita, päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Ei ole montaa asiaa maailmassa, jotka saisi ihmisen onnellisemmaksi kuin se, että saa vetää omasta kotouunista ulos pellillisen huumaavan höyryävää leipää. Voi kyllä - siinä vaan on sitä jotain!

Myönnettäköön, etten ole sen syvällisemmin perehtynyt focaccian tekemisen saloihin, reseptinkin repäisin omasta vanhasta postauksestani. Selasin kyllä muidenkin focaccia-reseptejä läpi, ja monessa foccaccian oli annettu kohota useampia tunteja. Mää en kuitenkaan jaksanut, taikina kohosi ensin kulhossa jotain alle tunnin ja pellillä ehkä puoli tuntia. Hyvää yhtä kaikki. Täytteeksi heitin tällä erää parmesania, aurinkokuivattuja tomaatteja ja oreganoa, mutta myös mm. feta, kirsikkatomaatit, oliivit ja tuoreet yrtit toimivat seassa erinomaisesti.

4 dl vettä
1 ps kuivahiivaa
2 tl sokeria
1 tl suolaa
n. 10 dl vehnäjauhoja
1 dl öljyä

aurinkokuivattuja tomaatteja

raastettua parmesania

kuivattua oreganoa

Kaada reilusti kädenlämpöinen vesi kulhoon. Lisää suola, sokeri ja hiiva. Alusta jauhot taikinaan vähitellen ja lisää loppuvaiheessa öljy. Kohota taikina liinan alla kaksinkertaiseksi. Tee taikinasta ohuita leipiä leivinpaperin päälle ja kohota vielä kertaalleen. Painele leipiin kuoppia sormenpäillä ja upota niihin aurinkokuivattuja tomaatteja. Ripottele päälle parmesania ja oreganoa ja pirskota sitten päälle reilusti öljyä. Kypsennä 250 asteessa leipien koosta riippuen n. 7-10 min.